Hyppää pääsisältöön
Kuva
Näkymä olohuoneesta, jossa sohva, lipasto ja viherkasvi. Kuva Heidi Lehto. Kuva Heidi Lehto. Kuva Heidi Lehto
Sarin ja Ebriman koti Kangasvuorentiellä on yksi etappi elämän varrella. Koti on siellä missä sydän on, sanotaan ja pariskunnan matka kotiin on vielä kesken.
Kuva
Näkymä olohuoneesta, jossa sohva, lipasto ja viherkasvi. Kuva Heidi Lehto
Kuva
Näkymä olohuoneesta, jossa sohva, lipasto ja viherkasvi. Kuva Heidi Lehto

Tämä on hyvä koti tähän elämänvaiheeseen

Pariskunnan kodikas asunto on perinteinen kerrostalokoti ajanmukaisilla pintamateriaaleilla. Käytännöllinen ja arjen toimintoihin tähtäävä sisustus on perin suomalainen. Tehokkaat neliöt ja toimivat tilat, mutta toki myös jotain turhanpäiväistä kuten kauniita tyynyjä, tauluja tai kynttilöitä. Skandinaavisen käytännöllisyyden rinnalla on myös muistoja Ebriman kotimaasta Afrikasta.

Kuva
Kaksi taulua nojaa lipaston päällä seinään. Kuva Heidi Lehto

Kahden kulttuurin koti 

Sari mietti jo lapsena, että olenkohan ihan suomalainen, kun täällä on niin paljon kaikkea mistä en erityisemmin pidä. Pimeä, kylmä sää ja yksityisyyttä arvostava kansan ei ole ikinä tuntunut omalta. Suomessa saamme asua siisteissä ja kauniissa kodeissa, joissa on lämmintä vettä ja sähköä. Kenenkään ei tarvitse olla koditon tai ilman vaatteita ja ruokaa, mutta silti olemme jotenkin kaukana toisistamme. Perheet asuvat ympäri kaupunkia ja kylään menosta pitää sopia erikseen. Yksinäisyys lisääntyy sitä mukaan, kun tehokkuutta kiristetään. Suomessa linja-autot ja junat kulkevat minuutti aikataulussa, oli niissä matkustajia tai ei.

Kuva
Pyöreä peili, jossa puiset  kehykset. Kuva Heidi Lehto
Kuva
Lähikuva ruskeasta sohvasta, jonka päällä tyynyjä ja viltti. Kuva Heidi Lehto

Sydän löytyi Afrikasta

Ebriman kotimaassa moni asia on toisin. Lossi odottaa rannassa niin kauan, että se on täynnä ihmisiä, laatikoita ja riisisäkkejä, joiden päälle ohjataan vielä seisomaan vuohet. Afrikassa kynttilät ovat kodin arvokkaita hyödykkeitä, joita ei poltella turhanpäiten. Kun Sari sytytti kotiin tunnelmalliset kynttilät valaisemaan Suomen pimeää syksyä, puhalsi Ebrima ne sammuksiin. Ihmetystä on myös herättänyt se, miksi Suomessa kotona ollaan kahdestaan, missä muu suku? Yhteinen elämä Suomessa on ollut toiseen ja toisen kulttuuriin tutustumista. Siinä samalla Ebrima on opiskellut myös Suomen kielen ja rakennusalan ammatin. Parissa vuodessa tällaisten asioiden haltuun ottaminen on vaatinut rohkeutta ja ahkeruutta. Afrikassa on totuttu tekemään lujasti töitä, sillä siellä mitään ei voi saada ilmaiseksi.

Kuva
pieni risuluuta. Kuva Heidi Lehto

Arki on kodin ympärillä

Matkat Ebriman kotimaahan on saanut Sarin ymmärtämään, mitä hän elämässä arvostaa ja miten hän haluaa elää. Aidot kohtaamiset ja gambialaisten ystävällisyys on tuonut elämään merkityksellisyyttä. Alkeellisissa oloissa ihmiset elävät lopulta ihan sitä samaa arkea kuin Suomessa. Yöllä nukutaan, aamulla lähdetään päivän töihin ja illalla tehdään ruokaa. Lapsia hoidetaan ja tulevaisuutta suunnitellaan ja rakennetaan. Olosuhteet antavat arjelle omat raaminsa molemmissa maissa, niin hyvässä kuin pahassakin.

Kuva
Näkymä olohuoneesta, jossa sohva, lipasto ja viherkasvi. Kuva Heidi Lehto

Kanala vailla kattoa

Yhteinen päätös muuttaa Länsi-Afrikkaan Gambiaan syntyi hiljalleen. Vaikka päätös on suuri, se tuntuu luontevalta ja oikealta. Rauhallinen siirtyminen uuteen arkeen tapahtuu liukuen, ei länsimaisella tehokkuudella. Ensin rakennetaan elämää ja elinkeinoa minne mennä. Tulevaisuudessa Sari ja Ebrima hoitavat omaa kanalaa Ebriman sukulaisten kanssa samoilla mailla. Talon ja kanalan rakennus on jo hyvällä mallilla. Katto rakennetaan siellä päin maailmaa viimeisenä, mutta vain jos materiaalia sattuu saamaan jostakin. Rautakauppoja ei ole ja vaikkapa tiilet tehdään alusta asti itse käsin. Uusi koti tulee olemaan aika erilainen kuin tämä nykyinen, mutta sen arvo on muissa asioissa kuin trendikkäässä lankkulaminaatissa tai oikean sävyisissä koriste-esineissä.

Kuva
Afrikkalainen koriste-esine. Kuva Heidi Lehto