Hyppää pääsisältöön
Kuva
Lähikuva palavista kynttilöistä. Kuva Heidi Lehto. Kuva Heidi Lehto
Ystävyys alkaa siitä, että uskaltaa sanoa vaikka edes MOI!
Kuva
Lähikuva palavista kynttilöistä. Kuva Heidi Lehto

Yksinäisyys on vakava juttu ja koskettaa yhä useampia. Muuttunut maailma ajaa ihmisiä olemaan yksin, vaikka ihmisyys on nimenomaan yhdessä olemista. Mihin kadotimme kyvyn toisten kohtaamiseen?

Kuva
Ikkunan edessä viherkasveja, takana maisema kauppakeskittymään. Kuva Heidi Lehto
Nykymaailmassa on hyvin helppoa hautautua kotiin. Voi tehdä etätöitä, tilata ruokaa kotiin, harrastaa etänä ja jopa etsiä elämänkumppania kotisohvalta käsin.

Tunnetko naapurin?

Kaupungistumisen kiihtyessä 1960-luvulla naapurit tarvitsivat toinen toisiaan. Joku osasi remontoida, toinen hoiti päivisin naapuruston lapsia. Lähikaupassa kohdattiin ja sokeria tai voita käytiin lainaamassa naapurilta. Nykymaailmassa naapureita ei tarvita oikeastaan mihinkään, jokainen haluaa ja toivoo pärjäävänsä yksin. Samaan tahtiin on lisääntynyt myös yksinäisyys.

Kuva
Avautumassa oleva ovi jonka takana on makuuhuone. Kuva Heidi Lehto
On pelkkää harhaa luulla, että kaikki ovat jatkuvasti kiireisiä tai että ketään ei kiinnosta. Todellisuus on, että valtaosa suomalaisista kokee jossain kohti elämäänsä yksinäisyyttä.

Naapurista tulikin ystävä

Kuokkalan JVA-talossa asuu vielä ihmisiä, jotka kokoontuvat kesäiltoina pihamaalle tai uskaltavat soittaa naapurin ovikelloa, kun on asiaa. Siitä alkoi myös kahden naisen syvempi ystävyys. Naapuruus muuttui ystävyydeksi hiljalleen. Kun kertoo omista asioistaan, alkaa myös toinen avautua enemmän. Nyt naiset viettävät aikaa yhdessä kauppoja kierrellen, toinen toisiaan arkiasioissa auttaen ja kuunnellen. Kahdenkymmenen vuoden ikäero tuo molempien elämään myös uusia näkökulmia.

Kuva
Kaksi kynttilämaljaa vierekkäin. Kuva Heidi Lehto
Kuva
Yleiskuva olohuoneesta. Kuva Heidi Lehto
.Kun nostamme katseen ylös puhelimesta ja huomioimme ympärillä olevia ihmisiä, alkaa tapahtua aitoja kohtaamisia.

Rohkea voittaa!

Nykymaailmassa on hyvin helppoa hautautua kotiin. Voi tehdä etätöitä, tilata ruokaa kotiin, harrastaa etänä ja jopa etsiä elämänkumppania kotisohvalta käsin. Kohtaamiset ihmisten kanssa ovat vähentyneet. Se mikä oli ennen normaalia ihmisten kanssakäymistä, vaatiikin nyt rohkeutta. Pitää uskaltaa kohdata ihmisiä ja aloittaa juttelu. Mikään nettikeskustelu tai virtuaalimaailma ei korvaa ihmisten keskinäistä kohtaamista. Eleet, ilmeet ja äänensävy ovat läsnä vain livekohtaamisissa.

Kuva
Yläviistosta kuvattu parivuode, jonka päällä kukkatyynyt. Kuva Heidi Lehto
Nykymaailmassa naapureita ei tarvita oikeastaan mihinkään, jokainen haluaa ja toivoo pärjäävänsä yksin. Siitä alkoi myös yksinäisyys.

Moi, mitä kuuluu?

Yksi pieni lause voi pelastaa päivän, mielen tai jopa kokonaisen elämän. Kuulumisten kysely tai edes pelkkä moikkaaminen ilahduttaa ihan jokaista. On pelkkää harhaa luulla, että kaikki ovat jatkuvasti kiireisiä tai että ketään ei kiinnosta. Todellisuus on, että valtaosa suomalaisista kokee jossain kohti elämäänsä yksinäisyyttä. Se koskettaa yhtä lailla nuoria, vanhoja, ruuhkavuosien keskellä eläviä tai eronneita. Ihmiset ovat ennenäkemättömän kiinnostuneita ja tietoisia hyvinvointiin ja terveyteen liittyvistä asioista. Silmiin katsominen, hymy ja toisen huomioiminen lisäävät onnellisuutta, hyvinvointia ja terveyttä.

Kuva
Lähikuva palavista kynttilöistä. Kuva Heidi Lehto. Kuva Heidi Lehto
Yksi pieni lause voi pelastaa päivän, mielen tai jopa kokonaisen elämän. Kuulumisten 

Pienillä teoilla on suuria vaikutuksia

Voisiko naapurin nuori opiskelija tarvita apua jossain arkisessa asiassa? Miten naapurin mummo onnistuu raahaamaan kauppakassit kolmanteen kerrokseen? Onko outoa kysyä ja tarjota apua? Ainakin se on epätavallista, mutta voisiko normaalia muuttaa? Kun nostamme katseen ylös puhelimesta ja huomioimme ympärillä olevia ihmisiä, alkaa tapahtua aitoja kohtaamisia. Se on alku hyvälle naapuruudelle, polku keskusteluille ja tutustumiselle. Yleensä naapurusto on ainakin puolillaan todella hyviä tyyppejä!