Uusi järjestys
Hihat heilumaan
Kun tomera sisustaja laittaa hihat heilumaan, uudistuu koti yhdessä illassa. Muutoksen ei aina tarvitse olla mitenkään suuri, kun se piristää mieltä ja omaa silmää. Joskus pelkkä keittiöpurkkien uudelleen järjesteleminen tuo hyvää mieltä ja inspiroi vaikkapa siivoamaan kaikki keittiön hyllyt? Isompia muutoksia tehdessä painavat huonekalut liukuvat kevyesti yhden naisen voimilla huoneesta toiseen, jämäkän maton päällä. Tukeva ote maton kulmista ja vetovoimaa reisistä, niin pian on sohva jo uudella seinällä...
Kodin muutos lähtee reisilihaksista
Uutta tavaraa Aila ostaa kotiin vain harvoin. Osa sisustustavaroista on kaapissa ja varastossa piilossa. Sieltä löytyy aina jotain "uutta" ja unohdettua, joten kauppaan ei tarvitse lähteä. Aila pyrkii ostamaan tavarat kierrätettyinä. On kätevää, että esimerkiksi huonekalut ovat käytettyinä ostettaessa jo valmiiksi kasattu. On oikein mukavaa, että joku on jo tehnyt sen työn. Käytetty huonekalu on aina myös edullisempi kuin uutena ostettu
Jonkun vanha on toisen uusi
Käytettyä tavaraa hankittaessa ei passaa olla liian nirso. Keittiön seinälle Aila etsi lipastoa, jonne saisi osan keittiötarvikkeista säilytykseen. Kirpputorilla sattui sillä kertaa olemaan tämä valkoinen lipasto ja se sai kelvata. Pienen stailauksen jälkeen se sopii tilaan hyvin ja on täyttänyt tehtävänsä hyvin.
Kierroksen kiertänyt tuoli
Keittiön lipaston vieressä oleva tuoli on varsinainen kiertolainen! Aila pelasti sen roskalavalta joskus vuonna -78 kun muutti omaan kotiin. Kerran se on jo viety kirpputorillekin ja joku osti sen sieltä, mutta ei tullutkaan hakemaan tuoliaan. Kirpputorilta Aila kierrätti sen taas takaisin omaan kotiin. Nyt tuoli kiertelee huoneesta toiseen ja vaihtaa joskus myös päälliskangasta.
Aila on tehnyt itse myös makuuhuoneen tyynyt vanhasta pitsistä. Eteisessä on kanaverkosta muotoiltu enkeli, jonka yllä on Ailan oma lapsuuden aikainen alushame. Enkelin muotoili Ailan työkaveri.
Käsitöitä ja tuunaamista
Jotkut kodin tavaroista ovat muuttunut Ailan omissa silmissä. Lapsuudenkodista kotoisin oleva taulu, ruokapöydän takana oli joskus Ailan inhokki. Se lymysi vuosi kausia aina jossain vähemmän näkyvillä tai varastossa, kunnes yhtenä päivänä se näyttikin vähän mielenkiintoiselta? Ensimmäistä kertaa Aila huomasi taulussa jotain viitteitä hänelle niin rakkaasta afrikkalaisesta kulttuurista. Uskaliaasti Aila ripusti taulun näkyvälle paikalle ja siinä se onkin alkanut miellyttää silmää täysin uudella tavalla. On onni, että siitä ei ole missään vaiheessa luovuttu. Taulu on myös kiva muisto isästä, joka sai sen aikanaan 60-vuotiaana syntymäpäivälahjaksi.
